–
Jokainen meistä voi joskus olla avun tarpeessa, niin sinä kuin minäkin.
Siksi on tärkeää, että autamme pyyteettömästi ja luottamuksella, Suomen
Punaisen Ristin Oulun osastossa työtään tekevä Sanna Tuorila aloittaa.
Sanna
tietää, että tarinoita on monenlaisia. Ruoka-avun hakijoiden joukossa
on eläkeläisiä, työttömyyttä kohdanneita, pienituloisia opiskelijoita,
konkurssin tehneitä. On sodan jaloista paenneita ja vääryyttä kokeneita.
Suurperheitä ja yksinasuvia, sairaslomalaisia ja kuntoutuksessa
olevia.
– Ruoka-avussa syitä ei kysellä. Tärkeintä on, että olemme kaikki siellä yhdessä, hän toteaa.
Tarkkaan organisoitua toimintaa
SPR:n
Oulun osasto aloitti ruoka-avun jakamisen maaliskuussa 2013. Alusta
alkaen yhteistyökumppanina on ollut Osuuskauppa Arina. Arina ja SPR
tekevät samankaltaista yhteistyötä kuin Oulussa myös muualla
Pohjois-Suomessa, minkä lisäksi Arina lahjoittaa ruoka-apua muun muassa
paikallisten seurakuntien välityksellä.
–
Pohjoissuomalaisten ihmisten omistamana ja vastuunsa tuntevana kauppana
meidän on luontevaa olla mukana tällaisessa toiminnassa ja auttaa
arjessa selviytymistä myös tällä tavoin, valikoimapäällikkö Janne Tapio Arinasta toteaa.
Toiminta
on tarkkaan ohjeistettua ja organisoitua. Maanantaiaamuisin
vapaaehtoiset kiertävät omilla autoillaan myymälöissä hakemassa Arinan
lahjoittamaa ruokaa. Noutajilla on mukanaan kylmäkuljetuslaukut, joissa
on isot kylmäkallet.
–
Olemme saaneet jokaiselta liikkeeltä ohjeet, kuinka toimia. Useimmiten
noudamme tuotteet takaoven kautta kylmähuoneesta meille merkitystä
paikasta. Arinan työntekijät kasaavat viimeisen käyttöpäivän tuotteet
meille valmiiksi, ja tarkistamme hakuhetkellä, että päiväykset ja
pakkaukset ovat kunnossa. Kierroksen jälkeen mittaamme aina lämpötilan
ensimmäisen liikkeen lahjoituksista, jotta tiedämme niiden olevan
turvallisia jaettavaksi, Tuorila kertoo.
Kiitos lahjoittajille
Sana
vapaaehtoistoiminnasta leviää suusta suuhun ja hyvä niin, sillä
auttavia käsiä tarvitaan. Pulaa on etenkin ruuan noutajista eli
kuskeista, sillä noudot tapahtuvat arkisin päiväsaikaan, jolloin useat
vapaaehtoiset ovat töissä tai koulussa. Työnantajat ovat onneksi
joustavia ja monen tarina onkin "aamulla ruoka-avun noudoissa ja illalla
pidempään töissä", Tuorila sanoo.
Ajastamme kertoo se, että ruoka-avun tarvitsijoiden määrä on kasvanut.
–
Tarve ruoka-avulle on todellinen ja ilman lahjoittajia emme voi jatkaa
avun antamista. Usein joku jonosta kysyy minulta, että ettehän vain
lopeta ruoka-avun jakamista. Jatkukoon siis hyvä yhteistyö Arinan
kanssa, hän lisää.
Teksti: Pälvi Salo ja Maria Ylitapio
Kuva: Johanna Kylli
Kuva: Johanna Kylli


