Kahdeksas kesä vihreissä

Uusi kesätyö kassalla alkoi tärisevin käsin, ja kotiin päästessäni kassakoneen ääni piippasi vielä korvissa. Auttavaisessa ja ystävällisessä työilmapiirissä ei kuitenkaan tarvinnut jännittää seuraavaa työpäivää, ja kassahommat ja koko talon henkilökunta tulivat nopeasti tutuiksi. Suurimmalle osalle kassatyöntekijöistä sipulinippujen, mansikkalaatikoiden ja perunasäkkien pikakoodit tarttuivat muistiin, eikä niitä kesän lopuksi enää tarvitse tarkistella pikakoodilistasta.

Kesätöissä Arina-uransa aloittaneet Heidi (vas.) ja Milla.

“Ahkeruus palkitsee” piti paikkansa, kun elokuun lopulla kesätyö vaihtuikin oikeaksi työsopimukseksi päivittäistavaraosastolla. Opeteltavaa riitti. Muistan pohtineeni, mistä voi varmaksi tietää, milloin mandariini on ylikypsä, mitenkäs ne hyllynreunahintalaput taas tulostettiinkaan ja mistä pellavansiemenet löytyvät. Kiitos kauppamme kärsivällisille tuoteryhmävastaaville, jotka pitkämielisesti jaksoivat vastata lukuisiin kysymyksiini. Ammattitaito karttui nopeasti kannustavassa ilmapiirissä.

Seuraavana kesänä tieto opiskelupaikan saamisesta otettiin avoimesti vastaan. Töitä riitti, vaikka status vaihtuikin pääsääntöiseksi opiskelijaksi. Kuitenkin uusia haasteita oli kesäisin tarjolla, kun sain toimia tuoteryhmävastaavan sijaisena. Myyjänä olemisen konkreettisia hyötyjä on äärimmäisen tarkka muistikuva, mistä mikäkin löytyy omia kauppareissuja hoitaessa. Kun kotona pystyy luettelemaan leipäosaston hyllyjärjestyksen virheettömästi, Kaurakiekot eivät ole koskaan hukassa.

Työpaikka on joustanut kaikissa elämän käänteissä – niin vaihto-opintojen suorittamisessa kuin tenttijärjestelyissäkin. Tänä kesänä Prisman vihreät on ripustettu naulaan muutaman kuukauden ajaksi, kun työtehtävät vaihtuivat taloushallinnon puolelle. Nyt on uusien haasteiden aika, ja niihin tartutaan samalla innolla kuin kahdeksan vuotta sitten.

Terkuin,
Milla